A ghost you say, a ghost maybe, she was just like a ghost to me

Kuvia jee olin sittenkin ahkera. Muutama kuva helvetin kolulta jossa käytiin just ennen koulujen loppua, yhteiskuva mun ja Jannan yhteis 17-vuotis synttäreiltä joissa teemana oli ( mikäs muukaan ) merirosvot, ja yhteiskuvaa mun ikiomiltasynttäreiltä. Olin myös Nean kanssa maatanäkyvissä festareilla, joka on maailman paras tapahtuma ja tänäkin vuonna oli huippua, ja ehkä itseasias parhaimmat esiintyjät ikinä, vaikka mä epäilinki sitä aluks. Ja ihan liikaa mun naamaa, forgive me my friends!

The time is here

Olin tänä vuonna näemmä ollut niin kiltti, että pukinkontista löytyi kuin löytyikin oma tietokone. Ja nyt kun sen puute ei enää ole esteenä mä ajattelin koittaa puhaltaa tähän blogin puolikkaaseenkin vähän eloa.

Mun viimenen kunnon postaus on melkein puolen vuoden takaa. Tässä on tapahtunut aika paljon asioita, ja kuviaki ( ihmettelen kyllä koska on tuntunu siltä et en oo kuvannu ollenkaan ) on kertyny pikkusen. Pituuden takia tähän tulee nyt vain tekstiä ja seuraavaan postaukseen muokkailen vähän kuvia syksyn varrelta. Se saa odottaa huomiseen.

Mun pieni yksiöni saatiin lopulta koulujen alun maissa remontoitua, siitä ottelen kunnon kuvia tässä kun oon viimein saanut kalusteet ja tavarat kunnolla paikoilleen. Mulla ei oikein ollut kamalasti odotuksia yksin asumisesta. Jos joku on joskus seuraillut ( jos kukaan tätä enään tai koskaan on seurannut ) tarkemmin niin tietää, että mun perheeseen kuuluu mun lisäkseni viisi ihmistä. Se onki ollut ehkä isoin muutos, että ympärillä ei oo koko ajan hälinää. Oon kuitenkin huomannu, että sitä tekemistä riittää kokoajan ja koulu ja työt täyttää viikkoa niin paljon, että yksinäistä mulla ei oo kuitenkaan ollu. Oon myös tehnyt kaikkea koulukavereiden kanssa ja jos siltä tuntuu seuraa löytyy kyllä. Tän vuoden puolella meidän kaveriporukka on muutenkin tiivistynyt koulussa, ei ihmismäärältä mikä on itseasiassa kasvanut, vaan enemmmänkin vakiintunut ja ainakin mulle on kaikista ihmisistä tullut hirmu tärkeitä. Se on ehkä mahtavinta ikinä, kun ihmisiä löytyy niin montaa erilkaista ( oon varmaan puhunut tästä aiemminkin, ainakin mulla on sellanen tunne, että toistan tässä itseäni ). Musta tuntuu, että oon viimeisen puolen vuoden aikana oppinut arvostamaan ihmisten erilaisuutta vielä enemmän kuin aiemmin.

Yksin asuminen on ainakin omasta näkökulmasta tuonut oikeasti lisää itsenäisyyttä. Mä en enää koe, että mä tartten paljon ulkopuolista tukea päätöksiin joita mä teen. Ja myös tarve päättää itse omasta elämästä on kasvanut. Vaikka tottakai tää mun niin mahtava ja tässä postauksessa paljon puhuttu yksin asuminen onkin vasta jonkinlainen harjoittelu vaihe, koska en maksa vuokraa enkä laskuja ( mulle ei kuitenkaan tarjoilla asioita kultalusikalla, en saa minkäänlaisia tukia ja rahat joita tienaan töistä menee elämiseen ), niin kyllä musta silti tuntuu, että mä alan olemaan itsenäinen, ainakin paljon enemmän kuin vuosi sitten. Ja mä tykkään asua yksin, tykkään ihan hirmu paljon ja en oo katunu kertaakaan päätöstä muuttaa Tampereelle.

Koulu. Ehkä mä mainitsen siitäkin pari asiaa? Kakkos vuos on ollut kivempi lukiossa. Oon yhä edelleen ja nähtävästi tuunkin olemaan sitä mieltä, että Tammerkosken lukio on maailmankaikkeuden paras lukio. Olin onneksi keväällä järkevä ja olin valinnut täksi vuodeksi kivoja jaksoja itelleni, vasta nyt kolmas jakso on ollu rankempi ja sisältänyt kahdeksasta neljään päiviä useamman viikossa. Vanhat mua odottaa ystävänpäivänä. Ja koska meidän koulussa vain pieni osuus on poikia, ja en Tampereelta kamalasti ihmisiä tunnen tanssin ehkä mun ystävän kanssa, joka on tyttö, ellei joku ihme tapahdu ja me löydetä tanssitaitoisia nopeasti oppivia poikia jostain ( ehdokkaat ilmoittaukaa ihmeessä! :D ). Mua tytön kanssa tanssimisessa haittaa lähinnä se, että tanssisin pojan osuudet koska oon se pidempi meistä kahdesta ja mun mielestä tyttöjen askeleet on kivemmat tanssia :D mutta muuten ei se oo mikään huono vaihtoehto. Oon kuitenkin päättänyt, että en stressaa enää vanhoista vaan koitan pitää kivaa, sillä se on tarkoitettu kivaksi jutuksi, eikä yöunia vieväks asiaksi. Muuta mainitsemisen arvoista ei taida tulla mieleen? Paitsi ehkä jatko-opinnot, joista pitää kohta alkaa tietämään. Mulla on vaan pientä vihiä, että mitä voisin alkaa opiskelemaan, ja mun mukavuuden haluisuus haluis jäädä Tampereelle. Mut sitä mä en mieti nyt, koska on loma, ja päätin, että en tee koulujuttuja ennen uutta vuotta. Sen jälkeen mua odottaakin useempikin asia.


Jos mun pitäis vielä kertoo jotakin mun kuluneesta syksystä, vois olla ehkä mainitsemisen arvoista, että katsoin Les Misérablesin uudestaan, ja se vähän niinkuin tavallaan imaisi mut mukaansa. Oon nyt lueskellu Kurjia, ja se on odottamassa mua kunnes oon kerännyt tarpeeks rohkeutta, koska seuraavana on vuorossa kesäkuun vallankumous yritys. Tuntuu oudolta kirjoittaa suomeksi, kun viime aikoina oon puhelin appin ansiosta kirjoitellut lähinnä Tumblrin puolella. Mut älkää välittäkö, jos mun teksti kuulostaa tosi tönköltä, mä luulen, että se tästä alkaa taas sulavoitumaan kun tarpeeks kirjottaa.




Mahtavan iso kiitos kaikille jotka jakso lukee tän, ja mä lupaan alkaa nyt päivittelen vähän useammin kuin viime aikoina.. On ollu ikävä kirjoittamista.