Close your eyes and take my hand

Voisin ehkä myöntää olevani näköjään maailman huonoin pitämään päätöksiä. Ei näköjään tää into blogin pyörittämiseen palannukkaan heti niinkun mä olin olettanut. Mut nyt koulussa alkaa kaks kurssia helpompi jakso ja valoa alkaa olemaan enemmän ja tuntuu et valokuvaukseenkin on enemmän ideoita, että ehkä, ehkä mä alan saamaan tännekkin asiaa.

Mikä musta tulee isona. Minne mä menen opiskelemaan. Tietääkö joku ihan oikeesti mikä aikoo olla kun kasvaa isoks? Kaverit alkaa saavuttamaan täysikäisyyttä ja mullakin pian edessä se et saan kutsuu itteeni laillisesti aikuiseks vaikka en kyllä sellanen oo. Mä oon kovasti miettinyt viime aikoina mun lapsuutta, ja muutenkin sitä kuinka asiat on nyt erilailla. Tuntuu ihan hassulta miten oon joskus ajatellu asioista, ja millanen mä oon joskus ollu. ( Oh so deep Veera )

Blogin kirjoittaminen on muuten suhteellisen itsekästä hommaa ja se on ihan mahtava asia. Ainakin mun tulee mietittyä enemmän itelle sattuneita asioita ja tulee enemmän pohdittua niin omia tekoja kuin mielipiteitäkin kun ne jakaa jossain. 

Mulla ei oo ollu rohkeutta jakaa täällä ( tai oikeestaan missään muuallakaan ) mun piirtustuksia tai muita töherryksiä. Mä en kuulu nihin ihmisiin joka inhois jokaista omaa aikaansaannostaan, ja mä löydän myös hyvät puolet jutuista mitä oon väsäilly, et se ei oo ollu siitä kiinni. Vaan enemmänkin siitä et netissä on niin paljon ihmisiä joilla on oikeasti mahtavia töitä ja mun raapustukset on nii pikkujuttuja niiden rinnalla ja oon pelänny, et joku aattelee, että pidän itseeni jotenkin muita parempana ja hirveän lahjakkaana jos julkaisen mun tekemiäni töitä. En tiedä mistä tää ajatus on ees lähteny koska en ikinä oo ajattellut kenestäkään noin sen takia, että joku on julkaissut omia töitään. Viimeaikoina oon kuitenkin uskaltaunut julkasemaan instagrammissa ( jos jotakuta jotenkin kiinnostaa niin käyttäjänimi siellä on Veeerruska )  ja tumblrin ihmemaailmassa joitain mun luonnoksia ja pikkujuttuja.  Joten miksipäs ei heittää tähän niistä muutama. Kritiikkiä toki otan vastaan mikälisikäli siltä tuntuu.


Tähän loppuun sain 11 haasteen Johannalta. Aion olla kamala enkä lähettää tätä nyt eteenpäin kenellekkään anteeksi :c



Säännöt:

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

Pitää vastata haastajan antamiin 11 kysymykseen.

Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastettaville.

Heidän pitää valita haastettavaksi 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

 

11 Asiaa minusta:

 

1.  Oon lukenut viimeisen puolen vuoden aikana säälittävän vähän ja se ehkä ihan pikkusen harmittaa.

2. Tällä hetkellän mun lempimusiikkia on Walk Off The Earth ja Fun. myös Of Monsters and Men on loistava.

3. En oo valmis siihen et mun penkkarit on jo vuoden päästä. Saati siihen et kohta pitäis hakea jatko-opintoihin.

4. Tunnen, että mun ilmaisu on epätäydellistä ilman whatsapp hymiöitä >:(

5. Mulla on välillä vaikeuksia elää mun elämää koska koen, että en osaa tehdä oikeita päätöksiä miettin asioita jotka olis eettisesti tai ekologisesti oikein.

6. Muutenkin ihmisoikeudet ja tää meidän maapallo parka on lähellä sydäntä ja teen aivan liian vähän asioita näiden eteen.

7. Mä uskon kovin vahvasti, et tuolla jossain on meidän kaikkien Isä. Mä kuitenkin luotan myös omaan järkeen ja omaan ajatteluun, enkä tuomitse muita ihmisiä mun oman uskon takia.

8. Haluaisin oppia taas soittamaan pianoa. 

9. Mulla on tyhjä maalauskangas odottamassa koeviikon loppua.

10. Mulla on ollut viimeiset kaks kuukautta Aaron Tveitin Enjolras taustakuvana puhelimessa.

11. Oon katsonu viimeisen kahden viikon sisään 8 elokuvaa.

11 Saamaani kysymystä:

 

1.Idolisi?

   - Mulla ei oo oikein ikinä ollut ketään selkeetä idolia, ketä ihailisin ja koittaisin matkia. Mutta näin yleensä ottaen mä löydän melkein kaikista ihmisistä joihin tutustun jotain piirteitä joita ihailen kovasti.

2.Elokuva/kirja/sarja henkilöhahmo joka muistuttaa sinua?

   - Voi apua! Mä harvoin tunnistan itteeni joistain hahmoista. No pottereissa oon kokenut jonkinlaista sielunyhteyttä Hermioneen ja Roniin ( ollappa oranssipäinen poika ).  Mä luen harvoin kirjoja joissa tärkeät henkilöt muistuttaa mua itteeni koska ärsyynnyn niihin niin helposti, on kamalaa huomata omat huonot piirteet toisen ihmisen näkökulmasta.

3.Paras elokuva?

 - Mä katon paljon elokuvia. Mut en osaa sanoa yhtä tiettyä suosikkia. Viime ajoilta mun lemppari on varmaankin Goodbye Lenin.

4.Paras biisi?

 - Fun. - Walking the Dog on loistava, samoin  Little Talks Of Monsters and Meniltä ja Walk Off the Earthin Gang of Rythm on kanssa hyvä. Nää on kanssa viime aikaisia suosikkeja, mulle harvoin näissäkin nousee jotain ylivoimasia suosikkeja. Myös Ed Sheeranin I See Fire on jotain tosi lähellä täydellisyyttä olevaa.

5.Ärsyttävin piirre ihmisessä?

- Pinnallisuus. Se et tartutaan johonkin ääliömäiseen seikkaan esim ulkonäössä minkä takia tuomitaan koko ihminen.

6.Eläin joka muistuttaa sinua?

- Kovin haluisin muistuttaa kissaa!

7.Paras muistosi?

- Oonpas mä tasapaksu ihminen, ei tässäkään nyt tuu mieleen mitään  aivan erityistä huippuhetkeä. Mut tosissaan arvostan ihan hulluna kaikkia kivoja juttuja mitä oon tehny kavereiden kanssa ja oon viimeisen vuoden aikana löytäny itteni hymyilemästä joillekkin tyhmille muistoille ties missä. Nyt kun mua ei enään ahdista koulu niinkuin yläasteella, oon saanu paljon lisää mahtavia muistoja ihan koulustakin.

8.Paras vuodenaika?

- Syksy!! Kaikkialla on ihana värikästä ja ei oo kuuma, mut ei myöskään kylmä ja saa käyttää kivoja vaatteita ilman toppakerroksia!

9.Jos saisit nukkua koko talven, millaisessa paikassa nukkuisit?

- Mahdollisimman pehmeessä ja lämpösessä

10.Ihaninta joulussa?

- haha tästä huomaa et oon hieman venyttäny tänkin tekemistä.. Anteeks johanna! Mut ihan se tunnelma ja yhdessä olo!

11.Tavara jota kannat mukanasi kaikkialle (huom! Joku muu kuin kännykkä, lompakko tai avaimet tms)

- Luonnosvihko kulkee mulla useimmiten mukana :)

Ja täs nyt näitä mun taideyrityksiä ( en muuten ikinä pysty kutsumaan mun söherryksiä taiteeks :D )

Katoin Urhean ja ajattelin väsäillä jonkinlaista versiota Meridasta.

Meidän vanhojen kutsu oli mun käsialaa koska mun luokkalaiset on lusmuja..

Taidegrafiikka, syväpaino, kuivaneula

The time is here

Olin tänä vuonna näemmä ollut niin kiltti, että pukinkontista löytyi kuin löytyikin oma tietokone. Ja nyt kun sen puute ei enää ole esteenä mä ajattelin koittaa puhaltaa tähän blogin puolikkaaseenkin vähän eloa.

Mun viimenen kunnon postaus on melkein puolen vuoden takaa. Tässä on tapahtunut aika paljon asioita, ja kuviaki ( ihmettelen kyllä koska on tuntunu siltä et en oo kuvannu ollenkaan ) on kertyny pikkusen. Pituuden takia tähän tulee nyt vain tekstiä ja seuraavaan postaukseen muokkailen vähän kuvia syksyn varrelta. Se saa odottaa huomiseen.

Mun pieni yksiöni saatiin lopulta koulujen alun maissa remontoitua, siitä ottelen kunnon kuvia tässä kun oon viimein saanut kalusteet ja tavarat kunnolla paikoilleen. Mulla ei oikein ollut kamalasti odotuksia yksin asumisesta. Jos joku on joskus seuraillut ( jos kukaan tätä enään tai koskaan on seurannut ) tarkemmin niin tietää, että mun perheeseen kuuluu mun lisäkseni viisi ihmistä. Se onki ollut ehkä isoin muutos, että ympärillä ei oo koko ajan hälinää. Oon kuitenkin huomannu, että sitä tekemistä riittää kokoajan ja koulu ja työt täyttää viikkoa niin paljon, että yksinäistä mulla ei oo kuitenkaan ollu. Oon myös tehnyt kaikkea koulukavereiden kanssa ja jos siltä tuntuu seuraa löytyy kyllä. Tän vuoden puolella meidän kaveriporukka on muutenkin tiivistynyt koulussa, ei ihmismäärältä mikä on itseasiassa kasvanut, vaan enemmmänkin vakiintunut ja ainakin mulle on kaikista ihmisistä tullut hirmu tärkeitä. Se on ehkä mahtavinta ikinä, kun ihmisiä löytyy niin montaa erilkaista ( oon varmaan puhunut tästä aiemminkin, ainakin mulla on sellanen tunne, että toistan tässä itseäni ). Musta tuntuu, että oon viimeisen puolen vuoden aikana oppinut arvostamaan ihmisten erilaisuutta vielä enemmän kuin aiemmin.

Yksin asuminen on ainakin omasta näkökulmasta tuonut oikeasti lisää itsenäisyyttä. Mä en enää koe, että mä tartten paljon ulkopuolista tukea päätöksiin joita mä teen. Ja myös tarve päättää itse omasta elämästä on kasvanut. Vaikka tottakai tää mun niin mahtava ja tässä postauksessa paljon puhuttu yksin asuminen onkin vasta jonkinlainen harjoittelu vaihe, koska en maksa vuokraa enkä laskuja ( mulle ei kuitenkaan tarjoilla asioita kultalusikalla, en saa minkäänlaisia tukia ja rahat joita tienaan töistä menee elämiseen ), niin kyllä musta silti tuntuu, että mä alan olemaan itsenäinen, ainakin paljon enemmän kuin vuosi sitten. Ja mä tykkään asua yksin, tykkään ihan hirmu paljon ja en oo katunu kertaakaan päätöstä muuttaa Tampereelle.

Koulu. Ehkä mä mainitsen siitäkin pari asiaa? Kakkos vuos on ollut kivempi lukiossa. Oon yhä edelleen ja nähtävästi tuunkin olemaan sitä mieltä, että Tammerkosken lukio on maailmankaikkeuden paras lukio. Olin onneksi keväällä järkevä ja olin valinnut täksi vuodeksi kivoja jaksoja itelleni, vasta nyt kolmas jakso on ollu rankempi ja sisältänyt kahdeksasta neljään päiviä useamman viikossa. Vanhat mua odottaa ystävänpäivänä. Ja koska meidän koulussa vain pieni osuus on poikia, ja en Tampereelta kamalasti ihmisiä tunnen tanssin ehkä mun ystävän kanssa, joka on tyttö, ellei joku ihme tapahdu ja me löydetä tanssitaitoisia nopeasti oppivia poikia jostain ( ehdokkaat ilmoittaukaa ihmeessä! :D ). Mua tytön kanssa tanssimisessa haittaa lähinnä se, että tanssisin pojan osuudet koska oon se pidempi meistä kahdesta ja mun mielestä tyttöjen askeleet on kivemmat tanssia :D mutta muuten ei se oo mikään huono vaihtoehto. Oon kuitenkin päättänyt, että en stressaa enää vanhoista vaan koitan pitää kivaa, sillä se on tarkoitettu kivaksi jutuksi, eikä yöunia vieväks asiaksi. Muuta mainitsemisen arvoista ei taida tulla mieleen? Paitsi ehkä jatko-opinnot, joista pitää kohta alkaa tietämään. Mulla on vaan pientä vihiä, että mitä voisin alkaa opiskelemaan, ja mun mukavuuden haluisuus haluis jäädä Tampereelle. Mut sitä mä en mieti nyt, koska on loma, ja päätin, että en tee koulujuttuja ennen uutta vuotta. Sen jälkeen mua odottaakin useempikin asia.


Jos mun pitäis vielä kertoo jotakin mun kuluneesta syksystä, vois olla ehkä mainitsemisen arvoista, että katsoin Les Misérablesin uudestaan, ja se vähän niinkuin tavallaan imaisi mut mukaansa. Oon nyt lueskellu Kurjia, ja se on odottamassa mua kunnes oon kerännyt tarpeeks rohkeutta, koska seuraavana on vuorossa kesäkuun vallankumous yritys. Tuntuu oudolta kirjoittaa suomeksi, kun viime aikoina oon puhelin appin ansiosta kirjoitellut lähinnä Tumblrin puolella. Mut älkää välittäkö, jos mun teksti kuulostaa tosi tönköltä, mä luulen, että se tästä alkaa taas sulavoitumaan kun tarpeeks kirjottaa.




Mahtavan iso kiitos kaikille jotka jakso lukee tän, ja mä lupaan alkaa nyt päivittelen vähän useammin kuin viime aikoina.. On ollu ikävä kirjoittamista.

Nadie me dijo que el destino daba esta oportunidad.

Mun ekalla työviikolla Nea ja Viivi tuli muutamaks yöks kylään mun kämpille, missä mä asustelin työaikana. Me käytiin katsomassa Man of Steel ja kiivettiin harjulle ja pidettiin elokuvailtaa mun luona. Oli kivaa ^^.

Loppuviikosta pidin lettukestejä Nellin kanssa ja leivoin pullaa, viikonloppuna olin kipeenä. Mä käväisin Noitakäräjillä, leivoin vanhemmille supersuklaakakun synttärikakuks ja katoin lostin ekan tuotantokauden päivässä samalla kun makasin kipeenä sohvalla.

And everything is understood

Nelli oli meillä yötä. Käytiin soutelemassa Kalelan takana ja katottiin Criminal Mindsia. Kuvailu jäi taas kertakäyttökameran varaan :o Mä kävin myös aamulla parturissa kun Nelli jäi vielä nukkumaan. Vähän raidotettiin ja siistittiin, ei mitään isoa koska oon kerrankin itseasiassa ihan tyytyväinen tähän karvakasaan.

Huomenna viiden tunnin automatka Haapajärvelle, ja kokka kohti Herättäjäjuhlia. Sieltä varmasti kuvia, tai mä ainakin nyt toivon nii :DD

Sunnuntaina Tampereelle, oon kaks viikkoa töissä ja asustelen mun remontoimattomassa kämpässä, kavereitaki tulee varmasti nähtyä :3.

Sekalaista kuva settiä.

And that's how the story goes

Satunnaisia kuvia viime ajoilta. Jos meiltä haluaa polkea kylälle, pitää mennä n 4 km 66-tietä pitkin. Oon kammoksunu sitä nyt yli vuoden, varsinkin kun ylitettävänä on yks iso silta. Mut olin urhee ja uskaltaiduin lopulta tällä viikolla polkemaan kylälle. Meiltä on matkaa se vajaa kymmenen kilsaa, että mitenkään hirveen rankka matka se ei oo, pitää vaan saada aikaseks lähtee. Käytiin Viivin ja Nean kanssa kiinalaisessa, oli kivaa! Viime viikolla me käytiin pizzalla yhdessä ja viikon päästä pidetään ehkä leffailta. Ihan mahtavaa kun nyt voi nähdä usein, ollaan kohta loman aikana nähty yhtä monta kertaa kun koko kouluvuoden aikana. Ja sit vielä sunnuntaina meen luokkalaisten kanssa piknikille!

Tällä hetkellä ollaan Babalassa, ollaan vietetty aika monta juhannusta täällä.


Nelli oli kiva ja näytti mulle uutta musiikkia.

Their lips are lying only real is real

Kuvia on nyt tosi vähän, sillä aika meni lähinnä elokuvissa Sodankylässä. Oltiin siis Nellin, ja mun siskon, äidin ja tädin kanssa Midnight Sunissa. Ja oli ihan mielettömän huippu reissu!

Me käytiin Nellin kanssa viidessä elokuvassa, päätettiin ne lähinnä mielenkiinnon mukaan ja sit mietitttiin et mihin jaksaa mennä. Lopulta päädyttiin katsomaan mun painostuksesta Grease, joka oli ihan yhtä huippu kun mitä aikasemminkin, sit kaks Marco Belloccion leffaa, Dormant Beauty ja Vincere ja yks Kaufmanilta, Kadonneen aarteen metsästäjät. Kaikki oli tosi hyviä, lemppari oli yllättäen Grease, mut muuten noita on vaikee laittaa mihinkään järjestykseen. Lähinnä voi vertailla Belloccion elokuvia keskenään, ja näistä Vincere oli parempi, osittain kyllä saattaa johtua siitäkin, että nähtiin se paremmin jollon ei jääny niin paljon epäselviä kohtia kuin Dormant Beautyssä. Mutta jotenkin se oli paljon selkeämpi ja helposti seurattavampi, ja juonikin oli selkeempi. Paitsi kaikki miehet oli samannäköisiä, ja oltiin Roosan ja Nellin kanssa kaikki välillä kujalla siitä, kuka oli Mussolini. Elokuva tosiaan kertoi Mussolinin ensimmäisestä vaimosta Ida Dalserista.

Positiivisemmin yllätti Kadonneen aarteen metsästäjät, en oo katsonu aikasemmin yhtään Indiana Jonesia, joten en oikein osannun odottaa mitään. Oon hirmu vähän katsonut seikkailu(?:D)elokuvia, mutta kyllä mä tykkäsin kyseisestä elokuvasta ilma vertailupohjaakin. :D

Tekijävieraista Kaufman ja Belloccio oli puhumassa ennen ohjaamiaa elokuvia. Oli tosi epätodellinen fiilis nähdä oikeesti huippuohjaajia, varsinkin Kaufman oli jotenkin tosi iso juttu. Olis hienoo, jos jaksais enemmän tutustua ohjaajiin, tiedän eri ohjaajista niin vähän että melkein hävettää.


Kyllä mä sanoisin, että suuntaansa 12 tunnin automatka oli ton arvoista. Ja vielä ihan kevyesti.