Mä oon hirveen rehellinen ihminen nykyää, tai että mua ei enää pelota myöntää jos oon huono jossai asiassa, myöntää ilman sitä pientä kehujen kerjuuta. Oon miettiny, et miltä tuntuis löytää samalla tavalla rehellinen, epävarma ja ajatteleva ihminen, varmaan mä en jaksais sitä. Että ehkä se on vaa ihan hyvä et tuntuu et kaikki on hirveen erilaisia.
Välillä pelottaa, että oon menettämäs sen ainoon ihmisen kenen kanssa tuntuu et mulla on samanlaisia arvoja ja ajatuksia ja muuta, tai ainaki oli. Nykyää on paljon vaikeempi puhua, mistä tietää et kiinnostaako ketää? Tai että kuunteleeko joku?
Nyt vähä muihi juttuihi, sisko tuli saksasta ja toi seittemän minipurkkia nutellaa, jokaselle viikonpäivälle.
Huomenna kouluu, aion olla koko viikon iha rehellinen, ei kai siitä mitää haittaakaa voi olla :D.
Ja oon kuunnellu koko päivän vanhaa Skillettiä, se on nii paljon suorempaa kun uus. Ehkä sen takii se nous valtavirran musiikiks tai ainaki enemmän valtavirran musiikiks, kun kaks uusinta levyä ei oo niin suorasti tulkittavaa. Yhtä kaikki, mä kuolen sanotuksille.
Mistä näitä turhia kuvia oikein sikiää? :DD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti