Tietääkö kukaan muu sitä kauheen juovuttavaa tunnetta kun vaikka kuuntelette jotain musiikkia? Kuuntelin tässä illalla Skilletin Better than drugs kappaletta, ja niin, mulla tulee just näistä kristillisist kappaleista tai sit tosi voimakkaan sykkeen omaavista kappaleista sellanen olo et jos mä nyt hyppäisin nii mä jäisin leijumaan ilmaan, et oon täysin kokonainen ja että mä hallitten itteni täydellisesti ja et haluun vaan elää siinä mukana. Sama olo tulee myös kun mä keksin jotakin, saan jonkun ihan uuden idean vaikka piirustukseen ja sit ku mä saan vielä toteutettuu sen.
Oon muuten huomannu, et melkein aina ku mä koitan kirjottaa blogiin tai viestiin tai ihan mihin vaan joitain mun ajatuksia, jotain aitoa, niin mulle tulee sellanen olo et kuulostan kauheen lapselta ja kauheen tekotaiteelliselta ( mikä on ihan kauhee sana! ). Vaik toisaalta mähän oon ihan lapsi, mä en yhtään muista oonko jo kirjottanu tästä tänne, vai kirjotinko mä vaan luonnoksen, mut mä vihaan sitä tunnetta et hei mähän oon jo iso, sitä ku kävelee jossakin ja yhtäkkiä huomaat että sä et katokkaan kaikkee alhaaltapäin ( tai no mun 159,5 cm ansiosta mä kyl katon melkein kaikkee alhaalta päin :D ) ja ihmetellen, mä haluun et jokanen päivä on mulle jollakin tapaa ihmeellinen, niinku sillon pienenä kun oli saavutus nähdä keittiön pöydälle ja et suurin haave oli päästä käymään yksin kaupassa.
 | |
| Tykkään tästä kuvasta vaikka kuva on näin kauheen epätarkka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti