Mä osaan olla yksin, edes yksin syömässä käyminen ei tuntunu oudolta, vaan se oli lähinnä kivaa. Enne tätä vuotta en osannu tehdä mitään yksin, en ees kävellä koulussa käytävillä tai ruokailussa, mut sit mun paras ystävä luokalta muutti, se jonka kaa olin ollu ja mun oli pakko olla yksin, ja mun oli pakko tutustuu muihinki. Hyvä niin, koska nyt en enää pelkää mennä porukkaan josta en tunne ketään, oon tajunnu et yksin oleminen on vaan hyvä asia ainakin useimmiten ja osaan nauttii siitä että ei oo muita. Mä kyl pärjään.
Oon jumissa kotona kun äiti on viikon leirillä töissä ja isäkin päivät poissa tai sit se ei jaksa lähtee heittää, bussiin ei oo rahaa ja mä en uskalla polkee 66, autot on ihan hirveen pelottavia. Jos sitä kuitenkin joku päivä pääsis käymään kierrätyksessä tai ees johonkin, onneks kohta alkaa koulut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti