Juuri kun hän astuu taksiin huudan hänen peräänsä: " Minä taidan rakastaa sinua!"

Minä sanoin: " Kuvittele, että olit tämän sadun kynnyksella kerran monta miljardia vuotta sitten, kun kaikki luotiin. Sitten saisit valita, haluaisitko syntyä elämään tälle planeetalle. Et saisi tietää, milloin eläisit, etkä myöskään saisi tietää, miten kauan saisit olla täällä, mutta et missään tapauksessa muutamaa vuotta kauempaa. Saisit tietä vain sen että jos päättäisit joskus tulla maailmaan, sitten kun aika on tullut, joutuisit ennen pitkään myös luopumaan kaikesta. Ehkä se aiheuttaisi sinulle suurta surua, sillä monien ihmisten mielestä elämä suuressa sadussa on niin ihmeellistä, että heille tulee kyyneleet silmiin kun he vain ajattelevatkn, että jonakin päivänä se loppuu. Kaikki voi olla täällä niin hyvin, että tekee suunnttoman pahaa ajatella, ettei uusia päiviä kerran enää tule".

Jostein Gaarder, Appelsiinityttö