The mistake ninety-nine percent of humanity made, as far as Fats could see, was being ashamed of what they were; lying about it, trying to be somebody else

Mulla oli hirmu suuret suunnitelmat kaikesta mitä mun piti tehdä tänään. No mitä mä sit loppujen lopuks tein oli aamiaiseks mulle ja veljille lettuja, kävin jopa ulkona ottamassa muutaman hirmu turhan valokuvan, ja kökötin sohvalla sen J. K. Rowlingin uusimman 500 sivusen romaanin kanssa. Mut nyt se on sit ainakin luettu eikä enää huuda mulle aina ku koitan tehdä jotakin.

Ja mä kyllä tykkäsinki siitä. Mulle valkeni tässä vähän aika sitten suomentajien vaikutus ulkomaalasiin kirjoihin, ja pelkäsin, että en ees tunnistais Rowlingia teoksesta koska sen oli suomentanu eri ihminen. Mut kyl sen huomas, sieltä löyty ihan yhtä ihania tyylikeinoja kun Pottereissa. Mut välillä hämmensi tosi paljon kun Potterit on sellasia, ei ehkä välttämättä "lapsille suunnattuja", mut sellasia viattomia, ja Paikka vapaana -kirjassa  käytettiin välillä tosi ronskia kieltä ja siinä puhuttiin paljon tosi rankoistakin aiheista, ja kuinka oli mahdollista et se oli niin tyystin erilainen tyylilajiltaan, mut silti siinä huomas paljonkin ainakin kirjallisesti samoja asioita ja tiettyjä lauserakenteita ( en mä tiedä ). Ehkä ainut asia josta mä en tykänny, oli se et hahmoja oli ihan valtavasti, ja alussa jouduin muutaman kerran selaamaan takasinpäin, että olin kartalla kenestä puhuttiin. Ja jos ei oo mitään haisua kunnallispolitiikasta, niin kannattaa miettiä pari kertaa, et lukeeko vai eikö, koska kirja pitkälki kerto aiheesta.  Mä voisin kirjottaa tästä vielä tosi paljon enemmän, mut ehkä mä jätän tällä kertaa väliin.

Mä sain koulussa kritiikkiä siitä, että mun teksti ei oo jäsenneltyä, ja nyt siihen jotenki tulee kiinnitettyy hirveesti huomiota. En mä sit tiedä, et näkyyks se missään.

Tänään oli jotenkin hirveen suuri kynnys kirjottaa yhtään mitään. Mulla olis niin paljon asioita joista mä haluisin kirjottaa, mut en uskalla. Mua myös aina alkaa hävettää koulussa aina kun puhun jostai mulle tärkeestä, pelottaa et mut jollain asteella tuomittas tai et kukaan ei ymmärtäis. Mä ootan ihan älyttömän paljon hiihtolomaa, ainakin Nea, Nelli, Katja ja Viivi on tulossa meille, kun meillä ei oo koko perhettä kotona. Mulla on ihan hirvee ikävä kaikkia, mua melkee naurattaa kui harvoin mä nään Neaa, Katjaa ja Viivii vaik asutaan samalla paikkakunalla. Viikolla ei oo koskaan aikaan, ja viikonloppujakaa mä en voi ottaa aina täyteen, koska mä en jaksa ellen mä ees joskus lepää. Vielä kun meillä ei oikein koskaan oo ollu helppoo vaikka toiselle meneminen, me asutaan kaikki ihan eripuolilla kylää, ja melkein kaikkee pitää suunittella.