mutta olen tässä jos etsit ymmärrystä olen tässä jos etsit olkapäätä tässä olen

Mä aattelin kirjoittaa taas vaihteeks ihan randomilla jostain aiheesta, ja aattelin kirjottaa mun parhaasta ytävästä ja vähän muustakin aiheeseen lievästi liittyen. Mun paras ystävä on tosiaan Nelli, ja kuten mä kirjoitin kesän jälkeen ensimmäisessä postauksessa et Nelli muutti Tampereelle ja ollaan nyt syksyn aikana nähty 1-2 kertaa kahessa viikossa ja välillä näkemiset on ollu tosi lyhyitä et ei oo kerenny juttelemaan kauheasti mitään kasvokkain. Vielä vuosi sitten kun oltiin samalla luokalla niin mulle ei ollut mitää väliä puhuttiinko me tekstarein, puhelimessa, mesessä vai kasvotusten, mut nykyään tuntuu et ei tekstarit, mese tai muut oo oikeeta puhumista, varsinkin kun mulle on tosi tärkeetä nähdä ihmisen reaktiot puhuessa, koska ei sanat kerro ku puolet. Tää saattaa kuulostaa tosi säälittävältä et mulle on ollu näin iso asia se et Nelli muutti, mut mulla ei oo ollu meidän luokalla muuten tosi tosi läheistä ystävää, vaan muut meiän porukasta on ollu rinnakkais luokilla.

Mutta tosiaan tän blogin tarkotus ei oo angstata, et toi alkukirjotus oli ihan vaan pohjustusta. Se mitä mä koitan sanoo on se, että seuras siitä muutosta positiivisia asioitakin, tietenkin mulla on ihan kauhee ikävä ja välillä on tosi vaikee kertoo mun omista asioista kun ei puhuta kasvotusten, mut ei tää kaikki ollukkaan mulle maailmanloppu. :D Tuntuu et oon kuitenkin kasvanu tän syksyn aikana, enää mua ei pelota kävellä yksin käytävillä vaikka viime vuonna se tuntu ihan kauheelle, ja muutenkin, tuntuu et mä voin pärjätä ilman et mua on kokoajan joku tönimässä eteenpäin. Vaik olin ite vielä viime vuonna superriippuvainen just Nellistä, ja ei hyvällä tavalla riippuvainen, vaan sil taval et ärsytin itteni, niin tuntuu et en oo sitä enää. Mulle on ollu jo yli vuoden selvää, että mä haluun Tampereelle ja kaks vuotta selvää et ois kiva päästä, opiskelemaan,  pois täältä missä mä asun nytte. Mulle oli ihan sama, et meenkö mä yksin uuteen lukioon tai et mä joutusin tutustumaan isoon liutaan ihmisiä. Et vaikka mulle on aina ollu tärkeetä, et mä saan ite päättää näistä isoista asioista mun elämässä, niin vasta nyt tuntuu et mä oikeesti pystyn siihen, ja mä en jotenkin pysty käsittämään jos joku elää pelkästään sen mukaan mitä muut tekee. Ja se et oon ehkä menossa parin ystävän kanssa samaan lukioon tuli täysin positiivisena yllätyksenä, minkä mä otan ihan mielelläni vastaan :). Mutta niin vähän tätä aihetta sivuten niin aattelin viel kertoo et mulla on oikeesti paras mahdollinen paras ystävä :D. Koska ei mun ja Nellin ystävyys oo sellasta ihkua amerikkalais teinileffa ystävyyttä missä pukeudutaan samalla tavalla ja muuta, ja jossa riidat koskee poikia ja riitojen aikana tapellaan tekokynnet viuhuen, vaan se on sellasta, et toiseen voi luottaa aina, välillä nähdään enemmän ja välillä vähemmän mut se ei vaikuta väleihi ainakaan liikaa, ja et omistetaan samanlaiset arvot ja samanlaiset aatteet isoimmista ja tärkeimmistä jutuista mut muuten ollaan erilaisia, ja musta niin asioiden pitää ollakkin. Ja kaiken tän lisäks Nelli on empaattinen ja oikeesti kaunis ihminen, ja koittaa nähdä muissaki kauneutta, jos tajuutte mitä mä kauneudella tarkoitan, ja Nelli on varmaan ainut joka tajuu mun ihan sairaan outoo läppää, ja pakko sanooo et mun ja Nellin läpät menee 80%:lta ihmisistä ihan ohi :D. Loppujen lopuks ois tosi rasittavaa katsella jokapäivä ihan samanlaista naamaa kun itsellä on, vai mitä? :DD

Rakastan ♥

ps. hyvä kappale